Kun minut kutsuttiin Lions Club Karvian
jäseneksi syyskuussa 2006, opiskelin Helsingissä viimeistä vuotta
vannoutuneena kolmannen polven vanhana poikana. Sitä ennen olin
tutustunut Karvian klubiin kirjoittamalla Karvian Joulu -lehteen,
esiintymällä Sarvelan koululaisena klubin järjestämässä
vanhainkodin pikkujoulussa, soittamalla Soittokunnan mukana klubin
40-vuotisjuhlissa ja saamalla klubin myöntämän opiskelijastipendin
2000-luvun alussa. En olisi liittyessäni klubiin kuitenkaan uskonut,
että juuri minä olen Lions-klubin presidentti klubin
50-vuotisjuhlavuonna. Enkä olisi osannut kuvitellakaan, että
presidenttikaudellani asuisin nelihenkisen perheeni kanssa Porin
Noormarkussa. Elämä on ollut täynnä nurkan takana odottavia
yllätyksiä...
Meidän klubissamme uudet jäsenet ovat
olleet heti alusta alkaen tervetulleita kaikkeen toimintaan. Siksi
useimmat uudet klubilaiset onkin heti laitettu jäseniksi
ohjelmatoimikuntaan, joka huolehtii useimpien tapahtumien
järjestämisestä. Sitä kautta he ovat pääseet toteuttamaan
varsinaista toimintaa ja näkemään paraatipaikalta, mitä klubi
duunaa.
Niin minutkin otettiin alusta alkaen
toimintaan mukaan. 2007 lähdin rohkeasti luotsaamaan
joululehtitoimikuntaa sekä päätoimittamaan ja taittamaan Karvian
Joulua. En tiedä, liekö ollut virhe, mutta joululehden
taittamisesta tuli melko pysyvän tuntuinen pesti.
Tuskin tulee kenellekään yllätyksenä,
mutta minun täytyy tunnustaa hurahtaneeni Lions-toimintaan. Minun
mielestäni parasta on toiminnan paikallisuus ja kansainvälisyys
yhdessä eli glokaalisuus; klubit toimivat oman paikkakunnan
parhaaksi, mutta kansainvälisen järjestön kautta apu välittyy
kaukaisempiin kohteisiin, joissa edelleen paikalliset leijonat
käyttävät avustukset paikallisesti parhaaksi katsomallaan tavalla.
Siis meidän vapaaehtoistyöllämme keräämät varat hyödynnetään
paikallisella vapaaehtoistyöllä paikkakuntien parhaaksi.
Esimerkiksi, kun Filippiineillä sattui taifuuni, jo seuraavana
päivänä paikalliset leijonat olivat korjaamassa tuhoja, muutaman
päivän päästä kansainvälinen säätiömme oli lähettänyt
kohteeseen 2 miljonaa dollaria, ja muutamassa viikossa keräys
Filippiinien hyväksi oli suunniteltu monissa Lions-maissa, myös
Suomessa.
Liittyessäni Karvian klubiin
klubikummikseni sain Pukkilan Esan, joka opetti, että vaikka
järjestössä on monia virkoja, kaikki leijonat ovat tasa-arvoisia
keskenään: ketään ei tarvitse herroitella. En ole – enää –
ihan varma, tarkoittiko Esa ihan kaikkia leijonia, mutta tällä
ohjeella olen tullut kohdanneeksi leijonajohtajat piirihallituksesta
aina kansainvälisiin presidentteihin asti.
Oman klubin lisäksi olen osallistunut
lohkon, alueen, piirin ja liiton kokouksiin. Kansainvälisistä
leijonakokouksista olen käynyt leijonien Pohjoismaiden
yhteistyökokouksessa, Eurooppa Foorumissa ja kansainvälisessä
vuosikokouksessa, joka oli viime kesänä Hampurissa, jossa oli yli
20000 leijonaa ympäri maailmaa.
Lions-toiminnassa olen kokenut tärkeänä
sen, miten oma klubi tukee kannustamalla osallistumaan myös klubin
ulkopuolella. Klubi on nostanut yläviistoon: ylöspäin ja
eteenpäin. Presidenttinä olen pyrkinyt antamaan klubille samalla
mitalla takaisin. Kausi on toki pahasti kesken ja nämä juhlatkin on
vasta alkamassa. Tässä vaiheessa kuitenkin haluan kiittää
Pihlajaviidan Mattia ja juhlatoimikuntaa juhlien ja historiikin
toteuttamisesta. Kiitos koko klubille siitä, että olette pysyneet
vauhdissa mukana ja olemme saaneet hienot juhlat aikaiseksi. Ja
omasta puolestani iso kiitos sihteerille, kummi Esalle, joka on
huolehtinut paperihommista ja muistakin juoksevista asioista, kun
presidentti on autoillut Porin ja Karvian väliä...
Ja kiitos rakkaalle Hilkalle ja koko
perheelle, että olette jaksaneet näitä Jaakon kokousreissuja tähän
asti - ja toivottavasti vastakin.
Lions-toiminta lähti liikkeelle
Yhdysvalloista 1917, joten se täyttää kohta sata vuotta. Toivotan
klubille tässä 50 vuoden ”puolimatkan krouvissa” oikein hyvää
syntymäpäivää. Ja toivoisin, että 50 vuoden kuluttua saisin olla
mukana Lions Club Karvian satavuotisjuhlassa muistelemassa sitä,
kuinka nuorena miehenä olin mukana 50-vuotisjuhlissa. Ja
toivottavasti puheeni silloin kuulostaa suurinpiirtein yhtä
innostuneelta, ettei minun suustani kuultaisi: ettei koskaan
ennenkään ole tehty näin!
Ja nyt tulee sellainen aasinsilta, että
aasin jalat kastuu polvia myöten:
Kuten puheeni alussa mainitsin, minä
olen kokenut heti alusta alkaen olleeni tervetullut Karvian klubiin.
Ja nyt toivon, että tämän tervehdyspuheeni myötä tekin tunnette
olonne tervetulleiksi tähän juhlaan. Kiitos, kun olette tulleet
viettämään merkkipäiväämme meidän kanssamme. Pitkämatkaisille
vieraille pieni lisäkiitos siitä, että olette jaksaneet ajaa
matkojen päästä tänne paikan päälle.
Tehdään tästä mukava päivä!