perjantai 18. huhtikuuta 2014

Presidentti Jaakon tervehdyspuhe klubin 50-vuotisjuhlissa

Arvoisat kuulijat

Kun minut kutsuttiin Lions Club Karvian jäseneksi syyskuussa 2006, opiskelin Helsingissä viimeistä vuotta vannoutuneena kolmannen polven vanhana poikana. Sitä ennen olin tutustunut Karvian klubiin kirjoittamalla Karvian Joulu -lehteen, esiintymällä Sarvelan koululaisena klubin järjestämässä vanhainkodin pikkujoulussa, soittamalla Soittokunnan mukana klubin 40-vuotisjuhlissa ja saamalla klubin myöntämän opiskelijastipendin 2000-luvun alussa. En olisi liittyessäni klubiin kuitenkaan uskonut, että juuri minä olen Lions-klubin presidentti klubin 50-vuotisjuhlavuonna. Enkä olisi osannut kuvitellakaan, että presidenttikaudellani asuisin nelihenkisen perheeni kanssa Porin Noormarkussa. Elämä on ollut täynnä nurkan takana odottavia yllätyksiä...

Meidän klubissamme uudet jäsenet ovat olleet heti alusta alkaen tervetulleita kaikkeen toimintaan. Siksi useimmat uudet klubilaiset onkin heti laitettu jäseniksi ohjelmatoimikuntaan, joka huolehtii useimpien tapahtumien järjestämisestä. Sitä kautta he ovat pääseet toteuttamaan varsinaista toimintaa ja näkemään paraatipaikalta, mitä klubi duunaa.

Niin minutkin otettiin alusta alkaen toimintaan mukaan. 2007 lähdin rohkeasti luotsaamaan joululehtitoimikuntaa sekä päätoimittamaan ja taittamaan Karvian Joulua. En tiedä, liekö ollut virhe, mutta joululehden taittamisesta tuli melko pysyvän tuntuinen pesti.

Tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, mutta minun täytyy tunnustaa hurahtaneeni Lions-toimintaan. Minun mielestäni parasta on toiminnan paikallisuus ja kansainvälisyys yhdessä eli glokaalisuus; klubit toimivat oman paikkakunnan parhaaksi, mutta kansainvälisen järjestön kautta apu välittyy kaukaisempiin kohteisiin, joissa edelleen paikalliset leijonat käyttävät avustukset paikallisesti parhaaksi katsomallaan tavalla. Siis meidän vapaaehtoistyöllämme keräämät varat hyödynnetään paikallisella vapaaehtoistyöllä paikkakuntien parhaaksi. Esimerkiksi, kun Filippiineillä sattui taifuuni, jo seuraavana päivänä paikalliset leijonat olivat korjaamassa tuhoja, muutaman päivän päästä kansainvälinen säätiömme oli lähettänyt kohteeseen 2 miljonaa dollaria, ja muutamassa viikossa keräys Filippiinien hyväksi oli suunniteltu monissa Lions-maissa, myös Suomessa.


Liittyessäni Karvian klubiin klubikummikseni sain Pukkilan Esan, joka opetti, että vaikka järjestössä on monia virkoja, kaikki leijonat ovat tasa-arvoisia keskenään: ketään ei tarvitse herroitella. En ole – enää – ihan varma, tarkoittiko Esa ihan kaikkia leijonia, mutta tällä ohjeella olen tullut kohdanneeksi leijonajohtajat piirihallituksesta aina kansainvälisiin presidentteihin asti.

Oman klubin lisäksi olen osallistunut lohkon, alueen, piirin ja liiton kokouksiin. Kansainvälisistä leijonakokouksista olen käynyt leijonien Pohjoismaiden yhteistyökokouksessa, Eurooppa Foorumissa ja kansainvälisessä vuosikokouksessa, joka oli viime kesänä Hampurissa, jossa oli yli 20000 leijonaa ympäri maailmaa.


Lions-toiminnassa olen kokenut tärkeänä sen, miten oma klubi tukee kannustamalla osallistumaan myös klubin ulkopuolella. Klubi on nostanut yläviistoon: ylöspäin ja eteenpäin. Presidenttinä olen pyrkinyt antamaan klubille samalla mitalla takaisin. Kausi on toki pahasti kesken ja nämä juhlatkin on vasta alkamassa. Tässä vaiheessa kuitenkin haluan kiittää Pihlajaviidan Mattia ja juhlatoimikuntaa juhlien ja historiikin toteuttamisesta. Kiitos koko klubille siitä, että olette pysyneet vauhdissa mukana ja olemme saaneet hienot juhlat aikaiseksi. Ja omasta puolestani iso kiitos sihteerille, kummi Esalle, joka on huolehtinut paperihommista ja muistakin juoksevista asioista, kun presidentti on autoillut Porin ja Karvian väliä...

Ja kiitos rakkaalle Hilkalle ja koko perheelle, että olette jaksaneet näitä Jaakon kokousreissuja tähän asti - ja toivottavasti vastakin.


Lions-toiminta lähti liikkeelle Yhdysvalloista 1917, joten se täyttää kohta sata vuotta. Toivotan klubille tässä 50 vuoden ”puolimatkan krouvissa” oikein hyvää syntymäpäivää. Ja toivoisin, että 50 vuoden kuluttua saisin olla mukana Lions Club Karvian satavuotisjuhlassa muistelemassa sitä, kuinka nuorena miehenä olin mukana 50-vuotisjuhlissa. Ja toivottavasti puheeni silloin kuulostaa suurinpiirtein yhtä innostuneelta, ettei minun suustani kuultaisi: ettei koskaan ennenkään ole tehty näin!


Ja nyt tulee sellainen aasinsilta, että aasin jalat kastuu polvia myöten:

Kuten puheeni alussa mainitsin, minä olen kokenut heti alusta alkaen olleeni tervetullut Karvian klubiin. Ja nyt toivon, että tämän tervehdyspuheeni myötä tekin tunnette olonne tervetulleiksi tähän juhlaan. Kiitos, kun olette tulleet viettämään merkkipäiväämme meidän kanssamme. Pitkämatkaisille vieraille pieni lisäkiitos siitä, että olette jaksaneet ajaa matkojen päästä tänne paikan päälle.


Tehdään tästä mukava päivä!