perjantai 25. maaliskuuta 2016

Suomalainen presidentti 2030?

Lions logossa on kaksi leijonaa,
joista toinen katsoo menneisyyteen
ja toinen tulevaisuuteen
– tässä järjestyksessä.
Viimeiset kymmenen vuotta Suomen lionit ovat keskittyneet jännittämään, saadaanko suomalainen kansainväliseksi presidentiksi. Asia on voimistuvasti ollut läsnä kaikissa tilaisuuksissa, juhlapuheissa ja toiminnoissa. Elokuussa saimme sitten tiedon, että tämänkertainen kampanjamme päättyi tappioon.

Kampanjan päättyminen tähän tulokseen harmitti ja harmittaa tietysti minuakin. Lions L ei kuitenkaan tarkoita ”Luovuttamista” siinä mielessä, että tappiotilanteessa kaikesta tulisi luopua, varsinkaan pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta yhteistyöstä.

Suomalaisia lioneja on kampanjan aikana kannustettu hankkimaan lisää jäseniä kahdesta syystä, 1) jotta saisimme kansainvälisen presidentin ja 2) jotta saisimme säilyttää Suomen kielen virallisena lionskielenä. Nämä kaksi syytä eivät kuitenkaan saaneet jäsenmääräämme huikeaan nousuun, joskin käsittääkseni jäsenmääräkäyrä on kuitenkin loiventanut laskemistaan ja ehkä lähtenyt jopa lievään nousuun.

No, emme saaneet presidenttiä – vielä.

Nyt lioneihin tulevat kansalaiset ovat pääsääntöisesti peruskoulun käyneitä ja englantia opiskelleita. Heille jäseneksi liittymisen ykkösperusteena tuskin on, että he saavat lukea järjestöstä suomeksi. Useimmat nyt liittyvät jäsenet hallitsevat kyllä englannin. Voisi myös olla hienoa, jos lionsklubit toimisivat kielitaidon lisääjinä, ja aloittaisivat kielikursseja kaikenikäisille. Se olisi lukutaitoaktiviteetti.

Ja toisekseen, jos kävisikin niin, että Suomi menettäisi kieliasemansa, me voisimme kolme euroa kansallista jäsenmaksuamme nostamalla saada kuukausipalkatun kääntäjän päätyökseen kääntämään Lions-materiaalia suomen kielelle. Ja vaihtoehtoisesti jokin klubi voisi pääaktiviteettinaan ruveta kääntämään kansainvälistä materiaalia suomeksi – uskon, että tällainen uuden sukupolven klubi olisi arvostettu ja houkutteleva hyvän aktiviteettinsa vuoksi.

Toivon Harrille ja kaikille kampanjassa aktiivisesti toimineille oikein hyvää jatkoa, ja toivon, että löydätte jatkossakin uusia mielekkäitä aktiviteetteja lionstoiminnan kentältä! Sitten kun Harrin ja kumppaneiden raportti monivaiheisesta kampanjasta on meillä oppikirjana käytettävissämme, voimme rakentaa uuden kampanjan entistä viisaampina.

Lopuksi haluan pohjoismaisena feministinä* olla iloinen siitä, että uuden Lions-vuosisadan ensimmäinen presidentti on islantilainen nainen.

Jaakko Viitala
lion – leijona

*Feministi on 1700-luvulta peräisin oleva termi, jolla tarkoitetaan henkilöä, joka kannattaa yhtäläistä äänioikeutta miehille ja naisille sekä muutoinkin naisten ja miesten tasa-arvoa.

Lions - järjestö järjestöjen joukossa

Viime keväänä julkaistiin Satakunnan järjestöstrategia 2035, joka on Suomen ensimmäinen päivitetty maakunnallinen järjestöstrategia. Se on tehty Satakunnan Yhteisöt ry:n johdolla, ja suuressa roolissa sen toteutuksessa ovat olleet sosiaali- ja terveysalan järjestöt, joissa sen merkitys tänä sote-uudistuksen aikana on ehkä suurin. Kuitenkin järjestöstrategia on pyritty rakentamaan siten, että se antaa kaikille kolmannen sektorin toimijoille arvopohjan.

Itse olen järjestötoimintaan ajautunut kylätoimikunnan, nuorisoseuran ja soittokunnan kautta. Nyt kun olen palkkatyössä sota-alan järjestössä, näen hyvin vahvasti yhteyden kaikkien järjestöjen kesken. Kun olen työskennellyt myös mielenterveys- ja päihdealalla – tuttavallisesti MTP – voin vakuuttaa, että kolmannella sektorilla tehdään erittäin arvokasta ennaltaehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä, mutta selkeästi myös korjaavaa työtä. Siksi minusta koko järjestökentän yhteinen strategia on mahdollinen ja paikallaan.

Satakunnan järjestöstrategia 2035 määrittelee järjestötoiminnan arvoiksi Yhdessä, Rohkeasti, Luotettavasti, Ihmislähtöisesti ja Vaikuttaen.  Näillä halutaan erityisesti korostaa muun muassa sitä, että kolmannella sektorilla toimitaan yhdessä, ennakkoluulottomasti kehittäen. Yhdistyksissä voidaan toimintaa kehittää nopeasti tarpeiden ja hyvien ideoiden pohjalta ilman, että kaikkea tarvitsee käsitellä ja hyväksyttää lautakunnissa ja valtuustoissa. Ero johtuu suurelta osalta tietenkin siitä, kolmannella sektorilla tehtävä vapaaehtoistyö ei maksa juuri mitään, jolloin riski hyvän muutoksen aikaansaamisesta kannattaa ottaa.

Lionsklubit ovat viime vuosina panostaneet paljon perustehtävänsä selkeyttämiseen ja arvojen määrittelemiseen. Suomalaisiksi lionsarvoksi valikoitui palveluhenki, talkoohenki, luotettavuus, paikallisuus, ihmisläheisyys ja kansainvälisyys. Jos näitä vertaa Satakunnan järjestöstrategian määrittelemiin yhteisiin arvoihin, ihmisläheisyys tai -lähtöisyys ja luotettavuus ovat selkeästi yhteisiä.  Näitä kahta arvojoukkoa erottavana tekijänä on, että lionsarvoissa korostuu palvelu, joka on lionsklubien ominaispiirre, joka löytyy myös kansainvälisestä motosta ”me palvelemme”. Toisaalta lionsarvoissa on mukana myös kansainvälisyys, joka korostaa Lions-järjestön kansainvälisyyttä. Järjestöstrategian arvoissa puolestaan rohkeus ja vaikuttavuus nousevat osin RAY-rahoituksen kautta, sillä RAY vaatii rahoittamiltaan kohteilta yhä tarkempaa raportointia niiden toiminnan vaikuttavuudesta. Olisiko kuitenkin niin, että myös lionsklubeissa kannattaisi uhrata ajatuksia siihen, miten toiminnasta saadaan rohkeaa ja vaikuttavaa?

Viimeiset vuodet Suomessa on jännitetty lionsklubien jäsenmäärää ja kansainvälisen presidentin valintaa. Nyt kun niistä ei tarvitse hetkeen huolehtia, voitaisiinkin kiinnittää huomiota erityisesti vaikuttavaan kotikuntiemme palvelemiseen paikallisista tarpeista lähtien. Ja kun klubit tekisivät paikkakunnillaan erityisen näkyviä ja vaikuttavia aktiviteetteja, olen melko varma, että toiminta saisi uusia kuntalaisia kiinnostumaan asiasta. Monet klubit ovat myös uudistaneet sääntöjään, minkä ansiosta uusien jäsenten mukaan ottaminenkin on entistä helpompaa.

Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne tarjoaa kansainväliselle järjestöllemme mahdollisuuden tehdä globaalisti vaikuttavia tekoja ihan kotipaikkakunnillamme. Olkaamme rohkeita osallistumaan ja osallistamaan.

Jaakko Viitala
Satakunnan järjestöyhteistyöryhmän puheenjohtaja vuonna 2015